Luonne

​

Manusta kai piti tulla alunperin kilpahevonen. Molemmat vanhemmat ainakin olivat ja tuottivat pitkääkin uraa kisakentillä, mutta Manua ei homma kiinnostanut ja ei se olisi myöskään mitenkään jaksanut. Ruuna on nyt vaan ylenpalttisesti laiska, hädintuskin kaviota nostaa toisen eteen asioissa, jotka eivät sitä kiinnosta. Tosin Manua tuntuu nyt lähinnä kiinnostavan tammat, vaikka oriverta ei ole hevosen suonissa pitkään aikaan virrannut, ja tietty syöminen.

​

Hoitaessa ruuna on suhteellisen kiva. Ei Manu muulloin uhoa purra ahteriin kuin kavioita katsoessa ja varusteet menee herran päälle helposti. Taluttaessa niitä ongelmia enemmän ilmestyy, kun yli tonnin painava eläin yhtäkkiä päättää ottaa hölkkäysprintin lähimmälle ruohonyppylälle tai raahautuu ihmisen vanavedessä maneesiin.

​

Manulla on oma moottori ratsastaessa ja saa luottaa siihen, että sen vauhtiin sitten tosiaan mennäänkin - nimittäin hidasta mummohölkkää uraa ympäri. Manu ei edes reipastu laukkapätkillä, saatika sitten esteillä. Ruunan ikuiseen eteenpäin mateluun tottuu hiljalleen, mutta vakiratsastajan kanssa Manu taas reipastuu. Näkyy silloin oikein kaunista laukkapätkää ja koulukiemuroita. Kai se on vaan rutiinia kaipaava eläin...

​