Luonne

​

Norma on ilmeisesti perinyt sen tuntemattoman isänsä luonteen, sillä sen äiti oli mitä rauhallisin hevonen ikinä. Norma on nyt Norma. Joillekin saattaa oikein tulla pahoinvointi nähdessään pilkukkaan tamman menon ja kiidon kaikessa maailman ongelmassa. Puhumattakaan sen kiima-ajoista, jolloin Norma on yrittänyt moneenkin otteeseen juosta tarhojen aidoista läpi tallin ruunien luokse. Sanonnan "hiljaa hyvä tulee" isoin verivihollinen siis.

​

Hoitaessa Normaa ei kannata jättää yksin - saattaa silloin löytyä jotenkuten solmusta riimunnarustaan tai piehtaroimassa. Ja tamma kyllä satula selässäkin piehtaroi, jos oikein kovasti haluaa. Norman mielestä liian hellivät toimenpiteet ovat tylsiä, eikä se arvosta paljon odottelua. Antaa laittaa varusteet kiltisti, mutta alkaa osoittaa mieltään odottaessaan ne päällä tunnin alkua liian kauan. Taluttaessa Norman kanssa olisi suositeltavaa kulkea jonon ensimmäisenä, jotta hevonen ei lähde ylikierroksille tai puskemaan päin lajitoverin peppua.

​

Ratsastaessa on hyvä, että Norman selkään meinaa edes päästä. Tamman mielestä nimittäin minuutin armonaika ratsastajalle on enemmänkin kuin tarpeeksi ja sen jälkeen voi alkaa pikakävellä uraa pitkin. Omaa nopeat, tikittävät askeleet, joissa on suhteellisen inhottavaa istua harjoitusravissa. Norman hyvä puoli on kuitenkin se, että tamma purkaa energiaansa hyvin mielin erilaisiin harjoituksiin ja onkin tämän takia aika suosittu kokeneempienkin piireissä. (Pienistä ilopukeista joka esteen jälkeen huolimatta.)

​