Luonne

​

Kakaraan suhtaudutaan lähes palvovalla asenteella aloittelijoiden kesken. Komeahan rautias siellä karsinassa toljottaa menemättä koskaan tunneille, vaikka Linnea aina lupailee antavan sen joku päivä testiratsastukseen ratsastuskoulun kävijöille. Ei hevonen kauhean vaikea ole, mutta Kakara on jotenkin saanut semmoisen koulutuksen, että ei selässä keikkuva aloittelija varmasti olisi mieleistä. Ja onhan se tietty ujosti ihmisen kainalosta maailmaa ihasteleva yksilö.

​

Ainoa vaikeusastetta lisäävä asia on Kakarassa se, että ruuna todellakin tulee nimeen mammanpoika hoitaessa. Se takertuu hoitajaan kiinni heti ja alkaa se jatkuva pään poispäin työntely jossain vaiheessa jo ottaa hermoon ensimmäisten, hauskojen kertojen jälkeen. Kakara osaa myös takertua eksperttimaisesti takkiin kiinni, jos hevosta ei pidä tarpeeksi silmällä. Tarvitseeko se kaiken mahdollisen henkisen tuen vai onko Kakara vaan huomionkipeä? Siihen ei kukaan tiedä vastausta ja Linnean ja ruunan välisistä vuorovaikutuksista ei sitä voi päätellä.

​

Kakaran hermot eivät koskaan kestäneet kilpakenttiä, joille sitä alunperin tähdättiin. Alemmissa luokissa kauniita liikkeitä vielä väläyteltiin tuomaristolle, mutta tason edetessä tuntui ruunan olevan hermoromahduksen partaalla heti jos ratsastajan avut eivät olleet täysin selviä. Kakara on tarkka avuista siis muutenkin - totellen niitä aina ymmärtäessään heti - joten ei se mitenkään ennalta-arvaamatonta ollut. Ratsuna se on varsin opettava ja ei ruunan kanssa varmasti tylsää ratsastuskertaa tule olemaan. Mitä nyt tietää sen reaktiosta ratsastajan viheltelyyn...

​

Tämä on virtuaalihevonen./This is a sim-game horse.