Luonne

Nenäkäs ei ole nenäkäs sanan perinteisessä tarkoituksessa, vaan Nenäkäs saa nimensä siitä, että se on aina työntänyt nenänsä sinne, minne se ei kuulu. Nenän nenä on aina kaikkialla; Taskuissa, oven välissä, ruokapussissa, kottikärryissä, vesikupin pohjalla... Se on pohjattoman utelias ja sen pitää aina olla kaikessa mukana. Jos kaveria tullaan hakemaan tarhasta, Nenäkin tahtoisi mukaan, ja siivotessa se on aina aivan selän takana auttamassa. Nenä ei kuitenkaan ole kovin hyvä auttamaan, sillä useimmiten se päätyy olemaan jaloissa tai hidastamaan hommia, kuten kaatamalla vesiämpärin tai kottikärryt.

- tuoja

​

Nino, Nenä on sille rakkaalle lapselle monta nimeä. Vaikka Nino onkin voittanut puolelleen tallin ihmisväen uteliaalla koiranpennun olemuksellaan, kuulee sille aina keksittävän mitä monenmoisia kirosanoista muodostuvia lempinimiä tallityöntekijöiden puolesta. Ruuna yrittää nimittäin parhaansa olla avulias, mutta se ei oikein hahmota milloin hevoskokoista eläintä ei halua apuun.

​

Hoitaessa Nino on ihan kiltti, yrittää vaan työnnellä turpaansa niin moneen paikkaan että voisi luulla sen kohta iskevän hampaansa hoitajan takamukseen. Ei meinaa pysyä kunnolla aloillaan varustaessa, koska Nino tuppaa olemaan liian kiireinen ihmettelemään maailmanmenoja. Hevonen on myös yllättävän monen kerran onnistunut astumaan harjojensa päälle.

Ratsastaessa Ninolla on taipumus tunkea nelijalkaisten ystäviensä perään ilman kauheasti seuraamuksia miettimättä. Nino kun vain erityisesti haluaa mennä possujunassa uraa eteenpäin, kai vain tottumuksesta. Ihan kelpo ratsu ruuna on, omistaahan se uteliaisuutensa avulla ihan passaavan työmoraalin. Ninolla tosin on taipumus pudotella puomeja tai kompuroida, jos ratsastaja ei ole tarpeeksi hereillä.

​